‏ Psalms 78

1Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille. 2Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia. 3Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet, 4sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt. 5Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa, 6että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa. 7Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin. 8Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

9Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä. 10Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan, 11vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti. 12Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla. 13Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi. 14Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt. 15Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä. 16Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä. 17Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa. 18He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi. 19Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa? 20Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?" 21Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha, 22koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa. 23Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet; 24hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa. 25Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin. 26Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen; 27hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa; 28hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa. 29Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada. 30Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan, 31kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet. 32Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä. 33Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon. 34Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa. 35He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa. 36Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä; 37sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa. 38Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta. 39Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

40Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa! 41Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän. 42He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta, 43jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla, 44muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda; 45lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä; 46antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä; 47hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa; 48antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille. 49Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä. 50Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan. 51Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista. 52Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa. 53Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri. 54Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut. 55Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa. 56Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria, 57vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi. 58He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla. 59Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti. 60Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle. 61Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin. 62Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa. 63Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille. 64Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä. 65Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari. 66Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän. 67Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa, 68vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa. 69Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi. 70Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista. 71Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa. 72Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.

Copyright information for FinPR
The selected Bible will not be clickable as it does not support the Vocabulary feature. The vocabulary is available by hovering over the verse number.

Everyone uses cookies. We do too! Cookies are little bits of information stored on your computer which help us give you a better experience. You can find out more by reading the STEPBible cookie policy.